Kuinka kaikki alkoi - eli miten minusta kasvoi piirtäjä?
Piirtämistä olen harrastanut oma-aloitteisesti jo aivan pienestä saakka. Jo niin kaukaisilta ajoilta mitä en itse edes muista, on olemassa tekemiäni piirroksia, joten jokseenkin voitaneen sanoa että kynä on ollut kädessä melkein syntymästä saakka.
Taipumus taiteellisuuteen tulee suureksi osin verenperintönä, koska suvussa on monia muitakin joilta taito löytyy ja joille piirtäminen ja maalaaminen ovat luonteva tapa ilmaista itseään - parhaimpana esimerkkinä isä, joka on aina ollut hyvä piirtämään ja erityisesti maalaamaan tauluja. Isä oli kolmattakymmentä vuotta töissä UPM:n paperitehtaalla, joten ymmärrettävästi piirustuspaperista ei ollut koskaan pulaa. Sitä isä kantoi kotiin rullatolkulla! Erilaisia kartonkeja sain myös piirrettäväksi, ja muistankin ottaneeni mallia Hevoshullu -lehden piirtäjä Lena Furbergista ja piirtäneeni isoille, n. metri x metri -kokoisille pahvikartongeille hevosaiheisia, pitkiä sarjakuvia. Joululahjatoiveet olivat aina selkeitä - piirustusvälineitä. Joululomapäivät kuluivatkin sitten mukavasti omissa oloissa taiteillen uusilla kynillä, vesiväreillä ja liiduilla.
Otin piirtämisen myös melko henkilökohtaisesti jo lapsukaisena - tai oikeastaan silloin lapsena, koska nykyisin ymmärrän jo että maailmasta löytyy parempiakin piirtäjiä kuin minä. Muistan kuitenkin hyvin, kun isä antoi minulle ja pikkusiskolle tehtävän piirtää lehmä. Mehän piirsimme, ja isä toimi tuomarina. Minä hävisin, koska olin unohtanut piirtää lehmälle utareet, jotka siskon työstä löytyi. Parkuhan siinä pääsi ja äiti yritti lohduttaa että hyvän sonnin olin piirtänyt, vaikkakaan kyseiseltä piirroseläimeltä ei utareiden tilalta löytynyt sen paremmin mitään sonniinkaan viittaavaa.
Niin minä sitten päivästä ja vuodesta toiseen piirtelin. Joka päivä enemmän tai vähemmän. Pääosin hevosia, mutta myös kaikenlaista muuta mitä päähän kulloinkin pälkähti. Vuodesta 2000 alkaen olen tehnyt Paltamon Kirjapainolle satunnaisesti kaikenlaisia piirrostöitä, mm. sarjakuvaa paikallislehteen vuosien ajan - inspiraationa toimi silloinen oma hevonen jonka kanssa koettuja kommelluksia kyseiset stripit koskettivat. Kirjapainon kautta olen tehnyt myös monille yksityisille henkilöille erilaisia kuvitus- ja käsintekstaustöitä sekä sukupuita, joiden koko kehittely sai aikoinaan sattumalta alkunsa juuri Kirjapainon kautta tulleen toimeksiannon kautta vuonna 2005.
Iän ja kokemusten karttuessa olen kokeillut monenlaisia eri tekniikoita ja tehnyt hyvin erilaisia piirrostöitä sarjakuvista ja pilakuvista kirjojen kuvituksiin ja muotokuviin. Parhaiten hallussa on aina ollut lyijykynä- ja tussipiirtäminen, ja aiheista hevoset ovat olleet aina se kaikkein läheisin, muita eläimiä ja ihmisiä kuitenkaan unohtamatta. Maalaamistakin olen kokeillut sekä akryyli- että öljyväreillä, mutta se ei ole ainakaan vielä muodostunut yhtä ominaiseksi ja luontevaksi kuin piirtäminen. Isän kanssa siitä on joskus ollut puhettakin, että hän on harjaantunut enemmän taulujen maalaamisessa ja varsinkin luontoaiheissa sekä myös pikkutarkkuutta vaativissa konepiirroksissa, kun taas minä olen enemmän piirtäjä kuin mitä maalaaja, ja hallitsen häntä paremmin ihmis- ja eläinaiheet. Kautta vuosien olen piirtänyt tutuille ja kaikille halukkaille omalla vapaa-ajalla erilaisia piirroksia valokuvista, niin ihmisistä, hevosista, kissoista, koirista ja autoistakin, milloin mistäkin, sekä suunnitellut sivussa myös useamman tatuoinnin. Niiden kokemusten kautta oli siis varsin luontevaa ryhtyä tekemään samaa työtä yrittäjämuotoisenakin.
Piirtäjänä olen siis varsin itseoppinut, mitä nyt välillä käynyt jollakin kansalaisopiston piirtämis- ja maalauskursseilla, mutta ihan geeneistä ja ahkerasta harjoittelusta löytyy syy sille, miksi piirrän edelleen.
"Elämä on täynnä taltioimisen arvoisia hetkiä, maisemia, tilanteita, henkilöitä ja tunnetiloja. Niiden toteuttaminen konkreettiseksi tuotokseksi käsin eri tekniikoilla tai sanallisesti auttaa käsittelemään ja ymmärtämään niitä, sekä säilyttää ne muistoissa vuosikausien päähän. "