Sanalliset työt
Täällä on koottuna erilaisia ajatelmia, runoja sun muuta kirjalliseen muotoon purettua mietelmää vuosien varrelta. Kaikki nämä pohjautuvat jollain tapaa omiin kokemuksiin ja elämän eri vaiheisiin.
Rakastin paljon
niinkuin sinäkin
sitä tiennyt en täysin
kunnes menetin
Paljon asioita
joista tehtiin turhan vaikeita
liikaa sanoja
jotka olleet ei oikeita
Kaksi toisilleen täydellistä
mutta väärään aikaan
kaksi sydäntä erillään
eksyneenä maailmaan
Harhaillen, etsien
takaa merten ja maan
sitä mitä koskaan ei
oppinut arvostamaan
Ehkä jonakin päivänä
ne kohtaavat jälleen
kun hetki on oikea
yhteiselle elämälleen
4.1.2009
Joskus pelkää
ettei tunne itseään
eikä tiedä mistään mitään
tuijottaa vain kuvaa peilistään
kysyen itseltään;
mitä vastaan taistellaan
vaikkei katsota silmiin
ketä oikeasti kaivataan
vaikka tiedetään
mitä halutaan
miksi haluaisin karkuun ja
kaikesta irti
vaikka kaikki ois hyvin
se ei ole sitä silti
peläten pahinta
että sattuu jälleen
sinne minne eniten;
suoraan sydämeen
kanssasi olen ollut
eksynyt ja sekaisin
mutta ilman sinua
puolimatkalla helvettiin
sillä sinä olet se
joka minulle on luotu
kanssasi haastava on elää
mutta ilmankaan ei pysty
4.1.2009
Selviydy joka sanasta
jokaisesta kosketuksesta
Suojaa itsesi kivulta
Jäädytä sydän
jotta se olisi tunnoton
Epäile jokaista hymyä
ei ne ole aitoja kuitenkaan
Älä tartu käteen
joka ei pelasta sinua
Huuda tuskaasi yöllä
kun kukaan ei kuule
Vaikene
kun sinulta kysytään
Älä sure mitään
Älä iloitse mistään
Älä näytä kipua kenellekään
Älä rakasta ketään
itseäsi varsinkaan
Silloin sinä ehkä selviät.
2008/2009
Tulit elämääni kevään tuulien myötä
sen lämmön lailla sinä sulatit jään
sydämestä, joka päässyt oli jäätymään
Et tehnyt sen eteen edes paljoa työtä
hymylläsi pistit pyörälle pään
Kesän sinä pelasit rakkauden leikkiä
vain säännöt sinä unohdit selittää
ettei tulisi se syksyyn kestämään
minä hölmö elin onnen hetkiä
kunnes loppui kesä, tuli syksysää
sanoit vain: ”ei mikään ole kestävää,
kaikki kaunis lopulta häviää”,
Sinä lähdit, jättäen kaipuun ihmiseen
joka juuri oli alkanut uskoa rakkauteen
(syksy 2006)
Niin kauniina muistot mielessäni
värikkäinä kuin syksyn lehdet,
joita tuuli leikittää
Kyynelvirta valuen poskilleni
kuin niinä päivinä, kun sadevesi teki noroja ikkunaan
Älä mene pois
väritä päiväni ruskan sävyillä
puhdista minut
viattomaksi kuin koskematon lumi,
joka peittää pimeän.
Jätä minuun jälkesi.
Ole minulle se kesä,
joka syksyksi ei muutu.
(11.9.2006)
Halaathan minua
vielä sen verran
että tunnen lämpösi
viimeisen kerran
rutista lujaa
että kaikki ne kyyneleet
jotka vuosien varrella
ovat jo ehtyneet
virtaavat lailla
kuohuvan kosken
valuvat pinnalle
sinunkin posken
tuntisin vielä
kaikki ne hetket
jotka vietimme kaksin
ne yhteiset retket
sen jälkeen voit lähteä
unohtaa minut
vaikka tekeekin vaikeaa
niin minäkin sinut
sillä joskus on osattava irtikin päästää
mutta muistomme aion
sydämessä säästää
(syksy 2006)
Taivas verhoutunut pimeään
sateen kastelema maa
vielä odottaa talvi vuoroaan
Rivissä katuvaloja
valo imeytyen asvalttiin
Mitä mietit niinä päivinä
ketä etsit sinä hetkenä
sillä kaipaavalla katseella
joka kyyneltä pidätellen
haki kiintopistetä
Sade laimensi kyyneleen
osaksi vuolasta virtaa
kuinka kaipasinkaan sinua silloin
sydän rinnassa itki ikävää
vaikka tiesihän sekin sen;
oli maailma sinut vienyt.
(2006)
Kuinka rikkinäistä rakastetaan?
Ehkä varoen,
ei pakottaen, ei säälien ainakaan
Tunnista toiseen, päivästä seuraavaan
etsien suuntaa
löytämättä kuitenkaan
Tunteita liikaa
löytämättä kohdettaan
Vastuuta paljon,
turhan hauras vain kantamaan,
rakkautta sille,
joka kykene ei antamaan
Sanomatta sanaakaan
tekemättä mitään
Katseiden kohdatessa
huomista paetaan
Miettien vain
jos saisi särkyneestä ehjän
puolikkaasta täyden
tunteet tilalle tyhjän
(2008)
Ei ole helppoa lähteä
silti vaikeampaa
olis elää kuin ennenkin
Sitä tietä jos kulkisin
ja jatkaisin vain
siinä kärsisi kummatkin
Lailla linnun noustessa siivilleen
kohti tuntematonta matkaa
luoden kertaalleen katseensa menneeseen
sekin kulkuaan tahtoo jatkaa
Niinkuin enkelin siivet ois särkyneet
eikä pääsisi lentämään
lailla sen minä itkisin kyyneleet
jos en pääsisi lähtemään
Älä sure vaikken jää
vaikka lähden nyt
en jäädä voi kahleisiin
Tuolla jossain on minulla määränpää
jota jätä en haaveisiin
(2006)
Tule tuulena kevään myötä
tule kuin on valoisaa
ettei pimeys keskellä yötä
saa harhaan kulkemaan
Niitä aikoja ehkä vielä kerran
jään sittenkin kaipaamaan
Kuluu vuosia monta
sen verran
että painuvat unholaan
Jospa silloin edes ne muistot
palaa mieleeni uudestaan
Niiden muinoin himmenneet loistot
syttyy liekein taas palamaan.
(2006)
Sinun piirteesi kaikkien kasvoissa,
äänesi ihmisten puheissa
kosketus kylmällä iholla
joka ennen oli niin lämmin
Sinun sanasi heikkoina hetkinä
niitä etsin,
enkä löydä koskaan
Sinun lämpösi haihtunut vuoteesta
Tuoksusi hälvennyt tuulin
Katse, joka ei toista kohtaa